Ihan kuin elämä ei olisi jo tarpeeksi hankalaa. Yritin eilen avata creme cuisine purkkia, ja sain viiltohaavat oikean käden etu- ja keskisormeen. Kiitti letuista saatana.
Heräilin juuri Kaksosen luota. Kaksonen lähti näin heti aamusta ostamaan lentolippuja Stockan hulluilta päiviltä, sit menee duuniin ja sit leffailtaan kavereitten kanssa joita se näkee joka päivä ainakin 8h. Kysyin että millon oli suunnitellu tulla kotiin, totesi vain että aamuyöhön saattaa mennä. Ja huomenna pitäisi sitten herätä taas seittemältä ja ajaa Naantalia kohti. Taas - kiitti letuista saatana.
Kyllähän Kaksonen sanoi, että oli pahoillaan, ja lupasi tämän jotenkin korvata. Mutta silti tuntuu pahalta. Ärsyttää. Täällä minä istun yksin, yritän ehkä jossain vaiheessa mennä pakkaamaan kamoja kämppään, kattelen leffoja ja surffaan netissä. Tack tack helvetti.
Eilen illalla kävi taas harvinaisen selväksi, että Kaksonen on kaivannut minua, ihan vaan muutenkin kuin panokaverina. Tuntui ihan mahdottoman hyvälle huomata se. *hyrisee itsekseen*
Sumplittiin myös eilen hetki, että mikä tämä on mikä meillä nyt on meneillään. Päädyttiin vapaaseen suhteeseen. Me tehtiin oikein kaaviokin tästä, katsokaas.
61583.jpg
Suhdesuhde on ihan tiivis suhde, asutaan yhdessä, syödään yhteisestä jääkaapista, jaetaan kustannuksia ym. Ollaan sitouduttu toisiin.
Vapaassa suhteessa ei asuta yhdessä, mutta välissä on edelleen vahva tunneside (ei verrattavissa esim. ystävyyden tunnesiteeseen). Naidaan, vietetään aikaa yhdessä, tapaillaan mahdollisesti muita ihmisiä, neuvotaan ihmissuhde asioissa jne.
Suhde taas on sellainen joka jokaisella on. Suhde työkaveriin, terapeuttiin, koulukaveriin, nurkan ärrän myyjään, jne. Verrastettavissa kontaktiin.

Siinä rakkaat lapsukaiset. Miettikääs tuota.