Koko päivä oli lähinnä ajan tappamista kahteen asti. Kahdelta lähdin sitten isin kanssa hankkimaan muutamia

tavaroita. Matkassa oli sitten tietenkin taas väärinymmärryksiä, kyyneliä ja lopulta halauksia ja hymyjä. Mulla menee aina välillä tikut vähän ristiin G:n kanssa (faijan vaimo), koska hän ei mitä ilmeisemmin ymmärrä tapaa jolla mut on kasvatettu, jolla mä toimin ja käyttäydyn, tai sitä faktaa, et mä en yksinkertaisesti ole mikään anorektikko. G on ravintoneuvoja ja kärsiny pahasta anoreksiasta. Sanoinkin mutsille et jos mä haluisin G:n neuvoja (joita se mulle tuntuu koko ajan tuputtavan), sanoisin sen sille. Mutta kun en halua, niin en halua. Faija sitten taas totes että ei hän ole jättämässä G:tä, jolloin mä taas löin päätäni kuvitteelliseen seinään, ja kovaa. Eieiei!! Se ei sit taas ollut ollenkaan sitä mitä olin ajanut takaa, mutta en sitten tiedä. Toivon että faija ei turhaan G:tä vaivais meidän keskustelulla, koska tosiasia kumminkin on, että en mä G:tä inhoa, pidänkin hänestä, valtavasti, me ei vaan taideta ymmärtää toisiamme ihan hirveän hyvin.

R soitti, ja olin taas pamahtaa. Suurin osa puhelusta oli höpötystä vuoden 05 vikasta päivästä, ja mä yritin parhaani mukaan olla iloinen jne. hänen puolestaan. Kehuin kuinka mahtavaa oli kun häntä oli piirittäny kymmenen miestä yhtäaikaa vain koska hän oli niin hyvän näköinen, kehuin kuinka mahtava poikaystävä hänellä on kun tämä oli kertonut R:lle rakkauden tunnustuksensa, totesin että mahtavaa ja tosi ihanaa et sulla oli hieno ilta beibi. R sitten sanoi että mä en kuulostanu ollenkaan iloiselta hänen puolestaan, johon totesin että en nyt tässä elämäntilanteessa pysty siihen hirmu hyvin, yritä ymmärtää. Hän ymmärsikin ja kaikki taas hyvin.

Mua itseäni todella hävettää, että en ole ihminen joka voi vilpittömästi olla iloinen toisen puolesta. Siis tottakai olen hiljaa sisälläni iloinen kun toisella menee kaikki nappiin, mutta mä olen kans äärimmäisen mustasukkaista ja kateellista sorttia. Valitettavasti. Huomaan, että voin vain silloin todella, todella sanoa toiselle ihmiselle jotain hyvää, ihanaa ja kannustavaa kun mulla menee hyvin. Meni mulla sitten hetkellisesti tai yleisesti hyvin. Ja se hävettää mua niin paljon. Vaikka olen aina iloinen kun tiedän että läheisilläni menee hyvin, ja haluan et mielummin heillä menee hyvin kuin mulla, niin silti sellanen kateuden poikanen ilmoittaa nälkäänsä. Koska mielummin näen et muilla menee hyvin, ja mulla paskasti, kuin et mulla menee hyvin ja muilla paskasti. Koska jos niin olis, niin potisin huonoa omatuntoa omasta onnestani. Argh! Yritän parantaa tapani, lupaan. Promise.

Muuten on päivä menny - so far - suhteellisen mukavasti. G juoksi äskön Heikon (pikkuveli, 2v.) kanssa lääkäriin, toivotaan ettei ole mitään vakavaa. Kuuntelin tänään Pippi i Södrahavet ja Emils Jul äänikasetit ruotsiks, jos vaikka kuuntelu onnistuis vähän paremmin. Kohdissa jotka tajusin, nauroin itteni kipeäks xD.

Löysin myös ehkä maailman hienoimmat kengät, ainakin mun mielestä! Sellaset mustat korkarit, jotka ei ole liian biatch, mut ei myöskään liian vähän. *virn*

Huomenna tapaan R:n Mainzissa, shoppailun merkeissä. Pitää vielä ottaa selvää et haluisko toi viereinen pankki antaa mulle rahaa tililtä vai ei, koska mä oon hävittäny mun tilinumeron. Katsotaan.

Yritän pitää itteni mahdollisimman kiireisenä, ettei vaan joutuis kykkimään täällä kuunnellen musaa ja pelaten puhelimella.

Hey, K, haluatko jotain tuomisia? Something special?

Entä A? Et taida edes lukea tätä, noh, anti olla. keksin jotain.

Puspus beibeet <3