Tässä sitä ollaan. Tänään piti aloittaa 24 tuntia päivässä, seitsemän päivää viikossa kestävä pänttääminen. Vittua siitä mitään tuli saatana!
Ruotsin aineen sain hädin tuskin tehtyä, siis en ekan version, kun sanoin että piste perkele ja kävin kaupassa ostamassa kirjaimellisesti viimeisillä penneilläni suklaakeksejä ja vanilja jäätelöä. Tulipa taas käytettyä viimeiset pennoset hyvin. PeRKeLe! Loppu ilta meni Frendejä katellessa ja tulevaisuutta ahdistaessa ja angstittaessa.
Turku tuntuu erittäin hyvältä vaihtoehdolta. Siellä olisi ystäviä lähellä, kotikaan ei kovin kaukana, ja suht tuttu ympäristö, mutta samalla jotain uutta ja jännittävää. Ja jos muutan sinne, niin suurin osa syystä on mun ystävillä. Koska mä olen ihminen joka tekee noin suurinpiirtein kaikkensa ystävyyssuhteen eteen jos oikeasti rakastan ihmistä.
Toisaalta mielessä poukkoilee mutsin sinne istuttama ajatus, että mitä jos lähtisinkin jonnekin ihan muualle, vaikka saatana Lappiin tai Ouluun, opiskelemaan sitä mitä ehkä todella haluaisinkin. Elelisin siellä ne kolme-neljä vuotta mitä koulutus kestää, tapaisin ehkä uusia ihmisiä (missä olen tod. huono) ja olisin kaukana kotoa, yksin jossain kaukana. Kasvaispahan ainakin saatana. Mutta en sitten tiedä. En tiedä. Kun tulisi niin kauhea ikävä ystäviä, ja niitä näkee nykyäänkin jo niin harvoin, että pelkään, että jos muutan jonnekin vähänkin kauemmas, niin ne kuihtuu kokonaan, ne ystävyyssuhteet...

Sandy [Rachels and Rosses male-nanny]: And what's the one kind of boat they can never, ever sink?
Joey : What kind?
Sandy : A Friend Ship.
Joey: Wow, you blow my mind.
Ottaa päähän kun en mitä ilmeisemmin osaa käyttää koulutusnetin hakukoneita.Mistään en tunnu löytävän mitä Turulla on nyt noin koulutuspuolella tarjottavanaan. Ahdistaa ennakkotehtävät, ahdistaa et kevään yhteishaun aika umpeutuu hitaasti mutta varmasti. Kaikki mitä teen ahdistaa. Vois käydä kävelyllä. Mut siellä on niin kauhee ilma. Kokeillaan huomenna.
Vittu kuulkaa että vituttaa ja ahdistaa!!!