saatanan saatana. Yö meni murehtiessa ja pelätessä, että Skorpionipoika olisi suuttunut. Lähetin illalla tekstiviestin, soitin, soitin kaksi kertaa uudestaan yöllä kahden aikaan ja nyt aamulla kahdeksan paikkeilla. Ei vastausta, mihinkään. Tuntuu niin turhalta. *sigh* Valmiiksi huono keskittymiskyky on tipahtanut nollaan, eikä mistään tule mitään. Onneksi tarvii vain aamulla lukea matikkaa ja illemmalla enkkua, ei ole niin paha. Mutta silti. Pitäisi kai pysyä "coolina", odottaa että sieltä tulee vastaus, mutta se tuntuu niin vaikealta, niin vaikealta. Kärsivällisyyteni on yhtä kuin sellainen uutena vuotena asfalttiin heitettävä valkoinen nalli. PAM! ja se on tuhannen pirstaleina. *kyrpii*