Kolmas postaus tänään, mutta ihan sama.
Mä alan olemaan itsekin jo lopen kyllästynyt tähän mun meininkiin. Ärsyttää kun järki selvästi sanoo, että saatana EI, mutta tunteet on jossain aivan muualla. Mulla tuli mieleen, että ehkä Skorpionipoika ei siksi halua ottaa yhteyttä/ujuttautua tähän juttuun liian syvälle, koska olen muuttamassa pois. Voisiko se olla niin?
Mutta miksi helvetissä ei? Pelkääkö hän, että häneen saattaa sattua, jos juttu ei toimikaan?
Kyllä kyrsii saatana.
Kävin kävelyllä ja hetkeksi tuli parempi olo. Noita merenranta kävelylenkkejä tulenkin kaipaamaan eniten kun muutan pois. Ajatukset kuitenkin harhailivat, ja mietin tuhatta asiaa kerralla ja päässä pyöri saman verran kysymyksiä. Olettamuksia tulevaisuudesta, keväästä, kesästä, syksystä. Rakkaudesta ja sen puutteesta, ihmissuhteista, ystävistä ja taas kerran tulevaisuudesta.
Vieläkin kun saan tekstarin, toivon niin kovin että se olisi Skorpionipojalta, vaikka järki huutaa kurkkunsa käheeksi että ei ole perkele, usko jo! Välillä huomaan selittäväni tilannetta itselleni ääneen, että: " Ei ei Miss Mademoiselle, kyllähän sä tän tilanteen tiedät, ei se soita tai ilmoita itsestään - se paskiainen." Pohdin myöskin Kaksoselle, että pitäisikö mun lähettää Skorpionille tämä "hyvää loppu elämää"-tekstari. Mutta hän miehenä totesi, että on aivan liian varhaista sille vielä, että viikon päästä jos ei mitään ole kuulunut, sitten voin se lähettää. Mutta Skorpionipoikahan tietää varsin hyvin tilanteeni! Olin täysin avoin, ja totesin että kämppä lähtee maaliskuun lopussa alta. Miksi hän siis odottaisi viikon että voisi ottaa minuun taas yhteyttä? Miksi ei ota nyt?
Perkele.
Minä menen nyt lukemaan enklantia ja yritän keskittyä siihen. Sitten kuuntelen jotain rauhoittavaa "hengitä sisään ja hengitä ulos"-levyä jonka äiti osti new age kaupasta. Pah.