Kun tulin tänään junalla taas kotiin R:n luota, mietin katsellessani ihmisiä, että lopulta yhden ihmisen elämä on niin pienestä kiinni. Mä olen niin usein ajatellu, et hey, toiki paita sopii tolla naiselle ihan älyttömän hyvin, ja oon halunnu sanoa sen sille, mut en sit kumminkaan ole. Tai että joku on ihan valtavan kaunis yksinkertaisesti. Mikä on sit pidättäny mua, etten ole sanonut näitä asioita tuntemattomille, ja sillä ehkä piristänyt heidän päiväänsä? Ehkä se on tämä yleinen normi, ettei mennä aukomaan tuiki tuntemattomille mielipiteitään. Mutta toisaalta, miks ei? Ens kerralla mä kyllä teen sen! Perkele!

Oli taas ihanaa olla R:n luona yötä. Juteltiin myöhään, käytiin leffassa (Family Stone on muuten yllättävän hyvä leffa, tosin senkin pelastaa vaan Diane Keaton), juteltiin, nukahdettiin ja taas herättiin. Kuunneltiin Robbieta koko illan, ihasteltiin Villeä ja Colinia, mietittiin miks kaikki on niinkuin on ja oltiin välillä hiljaa. Jossain vaiheessa päivää R alkoi ärsyttämään, kun huomasin taas kuinka hyvin sillä asiat oikeastaan on. Vaikka lopulta kumminkin oon todella iloinen sen puolesta, et asiat on niinkuin on. R:n äiskä kävi kahvilla, ja mietin että miksi mun äiti ei ole tuollainen. Sit soitin omalle äiskälle, ja kuulin kuinka stressaantunu se on. Se tekee kyllä kans miltein kaikkensa et meillä ois asiat hyvin. Ja vaikka se on ihan mahdoton siivous-friikki, ja vaikka se on omituinen (enkä nyt puhu normaalista omituisuudesta, vaan se oikeasti wierd) ja vaikka se on ärsyttävä eikä meillä ole mikään paras äiti-tytär-suhde, niin rakastan sitä silti ihan mahdottomasti. Äidit kunniaan!

Ostin - vaihteeksi - ihana laukun nimeltä mainitsemattomasta-ylikaupallisesta-riisto-kaupasta, joka on ei-varmaankaan-aitoa-nahkaa ja on niin ihana! Jei!

Vilkasin kans kalenteria ja ah, kuinka ihanalta se näyttääkään. Äikän preliä, matikan preliä. Paljon kaikkia kokeita joista seuraa huono omatunto kun ei ole opiskellut tarpeeks vaan on vain juonut teetä ja katsonut Frendejä. Jesh! No, mutta oon nyt päättäny et tammikuu-maaliskuu on tiukkaa säästöaikaa, jolloin ei shoppailla (lukuunottamatta muutamia erikoistapauksia) ja tehdään todella tiukasti töitä. Koska kyllähän ihmisen täytyy nyt kolme vaivaista kuukautta kestää paineen alla ja minimi vapaa-ajalla, eikö? Hyvä! :) Mä tiedän että manaan tätä yltiö positiivisuutta todennäköisesti jo helmikuun alussa, mutta se on sitten voi voi. Jos kerran tavoittelee E:n keskiarvoa, niin pakko kai sen eteen on töitäkin tehdä. Vaikka ihan realistisesti ajatellen, niin en todellakaan usko että yllän tuohon arvosanaan, koska oon todella ollu hirmu laiska viimeset kolme kuukautta. Mutta, no pain - no gain!

Nyt alkaa rahat loppua, jäljellä on vielä sen verran et saan tuotua rakkaille jotain makeaa. Ja ostettua pari lehteä lentokoneeseen.

Voikaa hyvin rakkaani!

Päivän jumputus: Madonna - Hung Up

Päivän sitaatti: Selbstständige sind Leute, die täglich 16 Stunden zu arbeiten bereit sind, nur um nicht 8 Stunden pro Tag für einen anderen arbeiten zu müssen! Vapaasti suomennettuna: Yksityisyrittäjät ovat ihmisiä, jotka ovat valmiita työskentelemään 16 tuntia päivässä, vain jottei heidän tarvitsisi työskennellä 8 tuntia päivässä jollekin toiselle!