dodi, ei voisi paremmin mennä. Lensin Saksaan isin luo, ja tietenkin tulin heti kipeeksi. Eilinen meni hikoillessa sängyssä ja kuunnellessa kuinka pienet menninkäiset tako uusia rautakalikoita ja loppuun hakattujen tilalle. I feel good, oh yeah baby.

Odottelen tavallaan innolla R:n näkemistä, mut toisaalta vähän pelottaa. R ärsyttää mua täl hetkel jollakin kumman tavalla. Ensin tuun Suomesta asti tänne, sit se miettii et voiko viettää uutta vuotta mun kanssa. Best friend, right. Toisaalta ottaa päähän kun näkee jollakin rakkaalla ihmisellä menevän hyvin (enkä tarkoita nyt työ-rahaa-terveys-hyvinvointia), kun itse yrittää niin epätoivoisesti päästä siihen pisteeseen. ehkä mun ongelma on se, kuinka näen itseni. se, etten luota itseeni, vain koska en ole yhtä langanlaiha kuin joku saatanan huippumalli. no, ihan sama.

huoah. isi ja skidit lähti innoissaan laskemaan mäkeä, outoa porukkaa nämä saksalaiset. mä teen nyt itelleni teetä, syön lebkucheneita ja viimeistelen R:n lahjoja.

niin, ja kaipaan sua K.